Reflection on the project
Art as therapy: self-expression and special needs in art education
Lähdimme mukaan Erasmus KA1-hankkeeseen innokkain ja avoimin mielin, tarkoituksenamme oli
saada virkistystä ja uusia näkökulmia työhömme yläkoulun erityisluokanopettajina. Löysimme School Education Gatewayn kautta meitä kiinnostavan kurssin Espanjan Barcelonasta.
Kurssin nimi oli “Art as therapy: self-expression and special needs in art education” ja sen järjestäjänä
toimi Europass. Tarkoituksenamme oli osallistua kurssille jo lokakuussa 2017, mutta päädyimme
siirtämään lähtömme toukokuulle 2018 henkilökohtaisten syiden vuoksi. Onneksemme kursseja järjestettiin lähes kuukausittain, joten valinnanvaraa oli. Yhteydenpito kurssin järjestäjään oli ennen
kurssia suhteellisen sujuvaa, ja muutkin matkaan liittyvät järjestelyt hoituivat kohdallamme hyvin.
Odotuksemme kurssin suhteen olivat aika lailla juuri sitä, mitä saimmekin; sisällöt päivissä vastasivat erittäin hyvin oman työmme tarpeisiin, kurssin henki oli lämpimän positiivinen ja opettaja Marta Mandolini ammattitaitoinen sekä innostava. Koulutus järjestettiin Barcino school -nimisessä opistossa ja osallistujia oli yhteensä kymmenen, joista yksi meidän lisäksemme Oulusta, neljä Puolasta, kaksi Romaniasta ja yksi Kreikasta. Itse kurssin aihesisältöjen lisäksi pääsimme hyviin keskusteluihin muiden maiden koulukulttuureista ja erityistä tukea tarvitsevien lasten kohtaamisesta.
Koska itse osallistumme omien yläluokkalaisten oppilaidemme (Jopo ja pienryhmät) kuvaamataidon
opetukseen, pidimme erinomaisena, että tarpeellisten teoriaosuuksien lisäksi kurssilla päästiin itse
tekemään ja toteuttamaan erilaisia harjoitteita. Kaikki nämä soveltuvat käytettäviksi suoraan myös
omien oppilaidemme kanssa, joten oli tärkeää päästä kokemaan itse harjoitteiden anti.
Aiheet käsittelivät taidetta terapiamuotona, sekä sitä miten sen avulla harjoitetaan itseilmaisua ja
vahvistetaan kommunikointia muiden kanssa. Harjoitteet olivat monimuotoisia ja niiden tekemiseen
ei vaadittu valtavaa teknistä osaamista, vaan pääpaino oli tuotoksen tulkinnalla ja itsensä
ilmaisemisella sen avulla.
Esimerkkeinä harjoitteista:
- Muodostimme ensin itsenäisesti sekä myöhemmin ryhmänä kuvauksia tunnetuista taideteoksista
omia kehojamme käyttämällä. Tämä oli ennen kaikkea hauska ja ryhmähenkeä sekä positiivista
ilmapiiriä lisäävä harjoite.
- Jokainen osallistuja sai tuoda mukanaan seitsemän pientä tavaraa, jotka jaettiin kaikkien käyttöön.
Taiteen tekemisessä sai vapaavalintaisesti käyttää lähtökohtana joko materiaaleja, omia sisäisiä
tuntemuksiaan tai ennalta valitsemaansa aihetta. Kauniit valmiit teokset kuvasivat Barcelonaa kunkin
osallistujan näkökulmasta.
Tutustuminen Barcelonan kaupunkiin kuuluikin myös kurssin sisältöihin, koska taide ja kulttuuri ovat
kaupunkikuvassa ja sen monissa nähtävyyksissä niin vahvasti läsnä. Hyödynsimme viikon aikana
lähes kaiken vapaa-aikamme kiertelemällä Barcelonan kaupunkia ja nauttimalla täysin siemauksin
sen huumaavasta tunnelmasta. Ehdimme vierailla mm. Antoni Gaudin suunnittelemissa La Pedrerassa
ja Sagrada Familia -katedraalissa, uskomattomilla Font Magica -suihkulähteillä, köysiradalla kaupungin
yllä sekä tietysti kaupungin humussa ja aurinkoisella hiekkarannalla. Ihastuimme molemmat suuresti
Barcelonaan.
Parasta antia Erasmus-matkallamme oli ehdottomasti kokemus kokonaisuudessaan.
Barcelona oli meille molemmille uusi tuttavuus, ja oli erittäin virkistävää päästä rauhoittumaan
tärkeiden päivittäistä työtä koskevien kysymysten äärelle, varsinkin kun näkökulmaa sai ympäri
Eurooppaa tulleilta kollegoilta. Kurssilta sai sekä lukuisia konkreettisia työkaluja että uusia ideoita
käytettäviksi omille oppitunneille. Oli hyvä luoda kontakteja muiden maiden opettajiin ja päästä
osalliseksi kansainvälistä yhteistyötä. Kaiken kaikkiaan odotamme mahdollisuutta jakaa kurssin
antia lähimpien työkavereidemme lisäksi muullekin koulumme henkilöstölle, koska meille
Erasmus-kokemus oli kaikin puolin niin onnistunut ja mieleenpainuva.
Olemme mukana heti seuraavan mahdollisuuden tullessa uudestaan!
Designing inclusive educational environments
Maria, Riikka ja Päivi Firenzessä 9.-14.4.2018
Erityisopettaja Riikka Tarumaa, erityisluokanopettaja Maria Orava sekä luokanopettaja Päivi Ukkola osallistuivat Europassin järjestämään kurssiin "Designing inclusive educational environments" Firenzessä 9.-14-4.2018. Alunperin olimme miettineet samaa kurssia Kreikassa, mutta emme harmitelleet, kun meille sopivana ajankohtana kurssipaikaksi valikoitui ihana kulttuurikaupunki Italiassa, Firenze!
Lähdimme kurssille monenlaisin odotuksin. Ensinnäkin odotimme kurssilta uusia työkaluja arkipäivän työhömme. Olemme opettajina isossa koulussa ja usein ryhmät ovat kaukana toisistaan, hajallaan ja yhteistyön tekeminen vaatii paljon suunnittelua ja järjestelýjä. Halusimme vinkkejä inkluusion toteuttamiseen koulussamme. Lisäksi meitä kiinnosti inkluusion toteuttaminen muualla Euroopassa. Tietysti olimme myös onnellisia päästessämme ihanaan Italiaan.
Kurssille osallistui yhteensä 8 opettajaa. Muut kurssilaiset meidän lisäksemme olivat saksalaiset Stephanie ja Suzanne, portugalilaiset Jacinto ja Luis sekä suomalainen Taru Salosta, joka oli ammatiltaan kielten opettaja. Luokanopettajat Stephanie ja Suzanne opettivat Dortmundissa kolmatta luokkaa. Stephanie on myös heidän koulunsa Wiehlinghofer Grundschulen rehtori. Jacinto ja Luis olivat erityisluokanopettajia. Jacintoksen luokassa oli autistisia lapsia. Luisin luokassa on 12-15 vuotiaita oppilaita. Opettajana kurssillamme toimi tohtori Dimitris Zisimopoulos. Hän tuli Firenzeen Kyprokselta, Nikosian yliopistosta.
Kurssiviikon teemana oli pohtia inkluusion toteuttamista erilaisissa ympäristöissä. Tämä toteutui hyvin, koska me kurssilaiset tulimme hyvin erilaisista koulukulttuureista. Jo se, että kerroimme omista kouluistamme, toi monipuolisen katsauksen inkluusioon.
1. kurssipäivä
Opiskelupäivät koostuivat niin luennoista kuin keskustelu- ja pohdintatehtävistä, joita tehtiin pareittain tai kolmen hengen ryhmissä. Tietysti tutustuimme toisiimme ja odotuksiimme. Alku ainakin vaikutti lupaavalta. Esittelimme omia koulujamme ja omaa työtämme. Me suomalaiset saimme kovasti kysymyksiä koskien koululaitostamme. Mariahan opettaa alkuopetuksen pienryhmää, jossa on haastavasti käyttäytyviä oppilaita. Muita ihmetytti kovasti, kuinka on mahdollista, että noin pienillä lapsilla on käyttäytymiseen liittyviä pulmia. Mietimme kovasti keskenämmekin, että onko meidän suomalaisessa kulttuurissa jotain jolla aiheutamme sen.
Ensimmäisen päivän teemana oli määritellä inkluusion käsite, sen periaatteet ja siihen vaikuttavat arvot. Tähän liittyen eräässä tehtävässä piti valita kolme oppilasta, keitä haluaisi ottaa omaan luokkaansa. Tehtävänä tämä oli ajatuksia herättävä ja tämäntyyppistä tehtävää olisi mielenkiintoista käyttää oppilaidenkin kanssa mietittäessä esimerkiksi omaa suhtautumista erilaisuuteen.
Mietimme yhdessä mitkä asiat ovat inkluusion toteutumisen esteenä. Yhteinen mielipiteemme on, että aikuisten arvot ja halukkuus tehdä asioita toisin, ovat suurimmassa roolissa.
“Jos tuntee kuuluvansa joukkoon koulussa, tuntee saman yhteenkuuluvuuden tunteen myöhemmin elämässään yhteiskunnassa.”
2. kurssipäivä
Toisen päivän keskiössä oli neljä avainelementtiä inkluusiosta.
1. Inkluusio on vuosia kestävä prosessi. Se ei ole koskaan lopullisesti valmis.
2. Inkluusio on yhtäkuin läsnäoloa, osallistumista ja kaikkien oppilaiden läsnäoloa.
3. Inkluusio koostuu oppimisen esteiden tunnistamisesta ja poistamisesta sekä tarjoaa resursseja oppimisen tukemiseen kaikille oppilaille.
4. Inkluusio huomioi erityisesti ne oppilaat, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tai alisuoriutua.
Mietimme, mikä ero on esimerkiksi normaalilla opetuksella ja inklusiivisella opetuksella oppilaan kannalta!
Katso ajatuksia herättävä video; mikä nyt sitten onkaan normaalia :)
https://www.youtube.com/watch?v=9s3NZaLhcc4
3. kurssipäivä
Pohdimme kolmantena päivänä eriyttämistä luokassa. Tavoitteeseen pääsemiseksi on lukemattomia eri keinoja, joita tulisi rohkeasti käyttää! “One size does not fit for all.”
4. kurssipäivä
Kävimme läpi erilaisia projektityöskentelyyn sopivia työtapoja. Muistuttelimme itsellemme sitä, että oppilaiden on tärkeää tietää oppimisprosessin tavoitteet ja myös pohtia itse mikä on oman oppimisen tavoite. Erilaiset ja monipuoliset työtavat motivoivat ja vastuuttavat oppilaita tekemiseen.
Tässä tehtävässä valitaan linja, jota pitkin kuljetaan tehtävän suorittamiseksi. Jokainen ruutu sisältää tehtävän ja niissä voi olla eri vaikeusasteita. Opettaja voi ovalena raentaa ruudukon niin, että kaikille tulee eri vaikeusasteen tehtäviä.
Tässä tehtävässä oppilaat valitsevat oman "menunsa" eri vaihtoehdoista.
5. kurssipäivä
Viimeisenä kurssipäivänä tutustuttiin erilaisiin opetusteknologisiin työkaluihin.
Näitä olivat esimerkiksi
Kahoot https://kahoot.it/
Edpuzzle https://edpuzzle.com/
Clarospeak https://www.claro-apps.com/clarospeak/
Socrative https://www.socrative.com/
Quizzlet https://quizlet.com/
jOpen Dyslexic https://www.opendyslexic.org/
Me suomalaiset esittelimme Kahootia, jota me käytämme paljon kouluissamme. Muille osallistujille se oli uusi tuttavuus.
Kurssin antia
Intensiivisen ja ajatuksia herättävän kurssiviikon jälkeen jäimme pohtimaan, kuinka saisimme koulustamme inklusiivisen. Mitä se vaatisi, jotta inkluusio toteutuisi koulussamme, ainakin jossain määrin? Kävellessämme pitkin ihanan Firenzen katuja ideoimme lukuisia uusia ideoita kouluumme. Tässä esimerkkejä konkreettisista toteutuskeinoista:
- MOK-jakson voisi totetuttaa esimerkiksi 1.-2. luokilla niin, että pitäisimme yhden yhteisen MOK-päivän kuukaudessa. Aiheena voisi olla ympäristötiedon kokonaisuus, esimerkiksi luonto eri vuodenaikoina ja mukana voisivat olla niin yleisopetuksen kuin pienryhmienkin oppilaat.
- Jokaisella pienryhmällä olisi yleisopetuksesta luokkapari. Yhdessä voi tehdä projekteja tai pitää jonkin aineen tunteja.
- Kun inkluusioita aletaan suunnitella, tärkeää on asenne ja innostus kokeilla tällaista työtapaa. Ei haittaa, vaikka kaikki ei ole heti täydellistä ja kaikki suunnitelmat eivät toteutuisikaan! Kokeillaan, innostutaan, opitaan uutta! Erilaisia inklusiivisia toteutustapoja kannattaisi aloittaa jo ensimmäisellä luokalla. Oppilaat ovat tottuneet jo esikoulussa olemaan kaikki samoissa ryhmissä, joten muutos ei ole suuri.
Oli ihanaa olla kurssilla Firenzessä! Lämmin sää ja alkava kevät virkistivät. Kaupungin kauneus ja tunnelma lumosivat meidät ja saivat ajatuksemme lentämään. Nautimme kaikesta mitä Italia voi tarjota; hyvää ruokaa, kulttuuria, kaunista taidetta ja ystävällisiä ihmisiä.
Team building for school: play and fun building educators communities
Kurssilaiset
Koulumme apulaisjohtaja Piia Bergman ja opettajat Paula Nurmos ja Kimmo Haapaniemi osallistuivat Erasmus- kurssille Barcelonassa 23.10.- 28.10.2017. Kurssimme nimi oli Team building for school: play and fun building educators communities. Kurssi oli alunperin Piian ja Kimmon valitsema, mutta Paula tuli mukaan kurssille, koska hänen valitsemansa Erasmus-kurssi ei toteutunut syysloman aikana. Kurssin aikana totesimme, että oli hyvä, että meitä tuli juuri kolme opettajaa kurssilla. Kimmo on luokanopettaja ja opettajajäsen kotikoulutoimikunnassa, Paula on tiiminjohtaja ja aineenopettaja, joka opettaa sekä ala- että yläkoulussa ja Piia on apulaisjohtaja, joka on koulutukseltaan luokanopettaja, joka nyt opettaa myös yläkoulun puolella musiikkia. Koulumme oli siis aika monelta kantilta katsottuna edustettuna kurssilla. Kurssille aloimme valmistautua jo toukokuussa.
Kurssille osallistui yhteensä 11 opettajaa. Meidän lisäksemme kurssilla oli kolme perusopetuksen opettajaa ja yksi rehtori Romaniasta, perusopetuksen opettaja Unkarista, kaksi ammatillisen oppilaitoksen opettajaa Kreikasta ja yksi luokanopettaja Oulun kansainvälisestä koulusta. Ohjaajana kurssilla toimi italialainen opettaja Marta Mandolini.
Tutustuimme muihin kurssilaisiin nopeasti heti ensimmäisenä kurssipäivänä Martan teettämien ryhmäytymisleikkien avulla. Kerroimme ryhmälle nimemme piirissä ja lisäsimme nimeen kukin erilaisen liikkeen, joka seuraavan piirissä olijan piti aina muistaa edellisten nimien ja liikkeiden lisäksi (esim. Kimmo - ”näyttää pitkää nenää”- liike, Piia – pyörähdys, Paula – kädet ylhäällä hurrausta). Tätä harjoitusta voi käyttää hyvin esim. kun tutustuu uuteen luokkaan. Lisäksi kerroimme toisillemme, mikä kaupunki olisimme ja miksi, jos olisimme joku kaupunki. Kerroimme myös, miksi tulimme juuri tälle kurssille. Kaikki osallistujat halusivat kurssilta uusia välineitä toimimiseen oppilaiden ja kollegoiden kanssa. Useat meistä olivat myös jonkin tiimin johtajia omassa koulussaan.
Ensimmäisenä päivänä mietimme ryhmissä SWOT-analyysin avulla, mitkä ovat kunkin ryhmän jäsenen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Ryhmien vahvuuksia olivat joustavuus, innostus, elinikäinen oppiminen, empatia, kokemus lasten kanssa, huumori ja sopeutuminen uuteen. Heikkouksiamme oli muutoksien aiheuttamat vaikeudet, perfektionismi ja asioiden priorisointi. Uhiksi koimme yhteiskunnan muutokset ja muutokset esim. lainsäädännössä ja rahoituksessa sekä politiikan. Mahdollisuuksia olivat puolestaan esim. koulutus, kuten tämäkin kurssi, teknologian käyttö opetuksessa ja uudet oppimisympäristöt.
Kurssin teemoja
Kurssin teemoja koko viikon ajan olivat mm. tiimityöskentely, onnellisuus, kiitollisuus, tunteet ja mindfullness. Toisena päivänä aloitimme päivän kertomalla toisillemme, mikä tekee meidät onnellisiksi (Today is a good day, because...). Lisäksi meidän piti miettiä yksi yksittäinen hetki, mikä on tehnyt meidät onnelliseksi ja jakaa se ryhmän kanssa. Ryhmissä valmistimme myös esityksen, joka kuvasi ryhmän onnellista hetkeä. Keskustelimme myös siitä, mitä eroja on ryhmällä ja tiimillä ja mikä tekee tiimin onnelliseksi. Mietimme lisäksi, mitkä asiat yhdistivät meitä. Näitä tehtäviä voi hyvin käyttää myös opetuksessa.
Kimmolla oli hyvä esimerkki hänen omasta luokastaan muutaman vuoden takaa. Oppilaat olivat tehneet listan asioista, mitkä tekevät heidät onnellisiksi. Tämän jälkeen oli pitänyt tiivistää listaa niin, että jäljelle jäi vain viisi asiaa. Lopuksi listalla sai olla enää kolme asiaa. Tuloksena oli, että onnellisiksi asioiksi oppilaat luettelivat perheen, kodin ja ystävät. Listalta tippuivat mm. kännykkä ja tietokonepelit. Totesimme kurssilla, että onnellisuus on jokapäiväisessä arjessa. Tätä ei aina muisteta arvostaa.
Huomasimme, että eri kulttuureissa voinnin kysely esim. työkaverilta on erilaista. Amerikkalainen voi kysyä How are you doing?, mutta ei kuitenkaan odota siihen vastausta. Jos suomalaiselta kysytään asiaa, hän myös vastaa siihen.
Harjoituksia
Kolmantena päivänä saimme piirustustehtävän. Marta näytti meille 7 kuvaa, jotka meidän piti piirtää tietyssä ajassa. Ensimmäiseen kuvaan sai käyttää 1.5 minuuttia ja viimeiseen 3 sekuntia. Ideana harjoituksessa oli, että joka toisen kuvan piti olla helppo ja viimeisen piti olla hyvin selkeä, jotta kaikilla piirtäjillä on selkeä käsitys, millainen kuvan pitää olla. Osallistujien piti valita, missä kuvassa oli mielestään onnistunut parhaiten ja mitä oli hauskin tehdä. Tärkeää harjoituksessa oli pitää yllä huumoria eikä miettiä omia piirustustaitoja. Harjoitus antoi tunteen siitä, mitä on keskittyä itse tekemiseen, heittäytyä eikä lähestyä tehtävää negatiivisen kautta (concentrate on positiveness).
Kolmantena päivänä harjoittelimme myös eri rooleja keskustelussa. Meidän tehtävänämme oli käydä keskustelua ryhmissä ja aiheenamme oli koulurakennuksen maalaaminen. Jaoimme roolit Edward de Bonon ajatteluhattujen avulla. Bonon Kuusi hattua on ajattelun ja keskustelun apuväline, jonka avulla on mahdollista keskittyä yhteen asiaan kerralla. Hattutekniikan ideana on katsoa ongelmaa eri näkökulmista. Jos keskustelijalla ”on päässään” valkoinen hattu, hän ajatellee asiaa objektiivisesti. Jos hänellä on päässään punainen hattu, hän ottaa mukaan tunteet ja intuition. Jos hänellä on päässään musta hattu, hän pohtii asian riskejä ja heikkouksia. Jos hänellä on päässään keltainen hattu, hän miettii etuja ja jos vihreä hattu, hän liioittelee ja unohtaa perinteisen ajattelun. Jos keskustelijalla on päässään sininen hattu, hän pohtii, miten asiassa on edetty ja miten päästään haluttuun lopputulokseen.
Martan antamassa harjoituksessa keskustelijat ”vaihtoivat hattuja” niin, että kukin keskustelija oli jokaisessa eri roolissa. Marta antoi luvan vaihtaa kesken harjoituksen teemaa toiseen arkipäiväiseen kouluaiheeseen, jos keskustelu alkaa junnaamaan paikallaan, emmekä keksi enää uusia argumentteja. Näin ei käynyt kummallakaan keskusteluryhmällä, vaan keskustelimme asiasta vilkkaasti argumentoiden niin kauan, että Martan piti jo tulla keskeyttämään harjoitus. Tällaista keskustelua voisi käyttää esim. tiimityön arvioimiseen lukukauden lopussa tai muihin, ehkä tunteitakin herättäviin asioihin koulussa, sekä oppilaiden että kollegoiden kanssa. Ajatteluhattujen pohjalta voi myös miettiä vaikeiden asioiden esiin tuomista koulussa.
Kolmas päivä lopetettiin keskusteluun kiitoksen merkityksestä. Kiitimme ryhmän jäseniä vuorotellen ja mietimme, miksi kiitos on tärkeää ja milloin sitä pitää antaa ja millä tavalla. Oppilaille kiitos-tehtävän voisi teettää esimerkiksi niin, että annetaan heidän kirjoittaa lapulle luokkakavereista positiivisia asioita. Listan voi sitten ottaa esille, kun on huonolla tuulella tai masentunut tai on ollut huono päivä. Oulun kansainvälisen koulun opettaja Jenni Alaniemi kertoi käyttävänsä warm shower- tehtävää oppilaidensa kanssa. Tässä tehtävässä oppilaat ovat ympyrässä ja yksi oppilaista kääntää tuolinsa selin muihin. Toiset oppilaat kertovat selin istuvasta oppilaasta mukavia asioita tai kiittävät häntä jostakin.
Kotitehtäviäkin oli
Kolmantena päivänä saimme kotitehtäväksi Guy Harrisin ja Kevin Eikenberryn DISC- analyysin tekemisen eli selvitimme analyysin avulla, mitkä piirteet meillä ovat vallitsevia. D tulee sanoista dominant direct, I sanoista inspiring interactive, S sanoista supportive steady ja C sanoista cautious careful. Jokainen osallistuja pystyi tilaamaan oman raportin analyysistä.
Universal emotions and feelings
Neljäs päivä alkoi Martan alustuksella aiheesta universal emotions and feelings. Aloitimme matkimalla Martan näyttämien kuvien ilmeitä. Haris, toinen kreikkalaisista opettajista, saapui tuona aamuna myöhässä tunnille. Olimme juuri matkimassa Edward Munchin Huuto-maalauksen ilmettä. Haris-rukka luuli ensin, että olemme kaikki yhtä järkyttyneitä, kun hän saapuu myöhässä:).
Suomen kielestä emotions ja feelings suomennetaan samalla sanalla ”tunne”, Universaaleja tunteita ovat joy, sadness, fear, anger, disgust, surprise eli ilo, suru, pelko, viha, inho ja yllätys. Pohdimme, mitä eroja on feelings- tunteilla ja emotions- tunteilla. Tulimme siihen tulokseen, että tunteet ovat ilmasto ja emootiot on säätila. Tunteet ovat samanlaisia kaikkialla, mutta se miten niitä ilmaistaan, on suhteessa kulttuuriin.
Innostuimme mindfullnessista
Viimeisenä kurssipäivänä Marta alusti ensin mindfullnesista ja teimme mindfullness- harjoituksen. Harjoituksia voi käyttää esim. ennen koetta oppilaiden rauhoittumiseen ja sisäisen rauhan löytämiseen. Harjoituksissa keskitytään hengittämiseen, oman kehon tuntemiseen ja oman itsensä huomioimiseen. Kurssilaisista Jenni Alaniemi oli käyttänyt mindfullnessia opetuksensa apuna jo pitkään ja oli ehdottaman vakuuttunut sen hyvistä vaikutuksista oppilaiden keskittymiseen ja itsensä tiedostamiseen ja käyttäytymiseen. Marta näytti meille videon, jossa kerrottiin, että on tieteellisesti tutkittu, että mindfullnessin käyttö sairaaloissa oli tehnyt potilaista onnellisempia. Barcelonassa oltiin ottamassa mindfullnessia käyttöön vaihtoehtoisena lääketieteen muotona.
Lopputehtävä
Viimeinen päivä päättyi harjoitukseen, jossa meidän piti keksiä ratkaisuja jo olemassa oleviin ongelmiin kouluissamme. Teimme työn yhdessä kansainvälisen koulun Jennin kanssa, koska kouluillamme tehdyistä hyvinvointikyselyistä oli tullut samanlaisia tuloksia. Mietimme, mitkä olivat koulujemme keskeiset ongelmat oppilaiden ja opettajien kohtaamisessa, miten nämä ongelmat näkyivät ja miten kohtaamista voisi parantaa, mitä konkreettisia toimenpiteitä voisimme tehdä, miten ja milloin ne tehtäisiin ja miten tätä kaikkea arvioitaisiin. Koska meillä oli jo tehty hyvinvointikysely, jonka tuloksena oli ongelmat oppilaiden kohtaamisessa, menimme suoraan asioihin, millä kohtaamista voisi parantaa, miten otamme vanhemmat ja muut koulun läheiset toimijat huomioon ja miten voimme hyödyntää esim. nuorisotointa koulun arjessa.
Koulussamme järjestettiin keväällä 2017 ”elävä kirjasto” opettajille. Kokemukset tästä olivat hyviä ja ehdotamme, että samantyyppinen elävä kirjasto voitaisiin suunnitella myös vanhemmille. Kirjastosta voisi lainata esim. kouluterveydenhoitajan, - kuraattorin, -psykologin, -poliisin, rehtorin, apulaisjohtajan tai opettajia ja esim. nuorisotoimen edustajia. Oppilaille voisi olla esim. syyslukukauden mittainen monialainen oppimiskokonaisuus (luokka-asteesta riippuen vaihteleva tuntimäärä, esim. 7. luokat 29 tuntia, 8. ja 9. luokat 30 tuntia) joka viikko vaihtuvalla oppitunnilla. Tunneilla harjoiteltaisiin erilaisia ryhmäytymistaitoja ja harjoituksia voisi tehdä myös oppiainepohjaisesti, esim. äidinkielen, uskonnon, kuvataiteen, musiikin, terveystiedon jne. tunneilla. Opettajien lisäksi ohjaajina tunneilla voisi olla ulkopuolisia kouluttajia ja opettajille tulisi järjestää koulutusta asiasta, jotta he eivät koe tämänkaltaista työtä taakaksi.
Kurssin anti on jo kokeiltu
Teimme kurssilla monenlaisia käytännön harjoituksia, joita pystymme hyödyntämään jokapäiväisessä työskentelyssä. Osaa näistä harjoitteista olemme ehtineet jo kokeilemaan ja kokemukset ovat olleet positiivia.
Piia on tehnyt mm. 7.-luokan oppilaiden kanssa ”Mikä kaupunki olisit”-harjoitteen musiikkiin soveltuvasti teemalla ”Mikä soitin olisit” . 6.lk oppilaiden kanssa hän on tehnyt taidekuvaharjoitteen, jossa oppilaiden piti muodostaa taidekuvaa vastaava still-kuva. Lisäksi hän on kokeillut myös mindfullnes-harjoitteita oppituntien alussa.
Paula on kokeillut KiVa-tunneilla oppilaiden kanssa kiitos-tehtävää ja warn shower- tehtävää ja vinkannut tästä muillekin 7. luokan luokanvalvojille. Alussa oppilaat olivat hieman hämillään kehuista, mutta vauhtiin päästyään löysivät paljon kehuttavaa toisista. Kehujen vastaanottaminen ei aina ole helppoa ja sitäkin harjoiteltiin tässä tehtävässä.
Jotain hyvääkin saimme aikaan
Viimeisen päivän tehtävässä huomasimme, että jokaisella koululla oli omat ongelmansa ja ongelmat olivat hyvin erityyppisiä kurssin osallistujien maasta riippuen. Eniten tunteita meissä herätti romanialaisen koulun ongelma. Opettajat kertoivat, että yhdellä kolmesta heidän koulunsa oppilaista toinen tai molemmat vanhemmista oli töissä jossakin toisessa maassa oman kotimaan vaikean työllisyystilanteen vuoksi. Tämä näkyi koulussa monenlaisina ongelmina, esim. lapsilla ei ole kotona tukea ja turvaa koulunkäynnille, väkivaltaongelmina, aikuisen kaipuuna jne. Koulussa oli aloitettu projekti, jossa opettajat ovat pidentäneet omaa koulupäiväänsä, tarjoavat apua läksyihin, kerhotyyppistä toimintaa tai vain ovat läsnä oppilaille, jos he haluavat jutella jostakin. Koska monessa kotona ei voida viettää esim. lasten syntymäpäiviä, koska vanhemmat ovat poissa, koululla vietetään kerran kuussa lasten syntymäpäiväjuhlia niin, että esim. kaikkia, jotka ovat syntyneet tammikuussa, juhlitaan kuun lopussa yhteisillä koulun järjestämillä juhlilla. Oppilaat saavat pieniä lahjoja ja täytekakkua.
Romaniassa koulupäivät ovat kello 8 - 14 ja iltapäivätoimintaa oli joka päivä kello 14 – 16. Tästä iltapäivätoiminnasta oli poikinut Erasmus-projekti, johon koulusta osallistuivat vapaaehtoiset luokanopettajat ja aineenopettajat. Koululla oli myös järjestetty Skype-yhteys perjantaisin, jotta lapset voivat olla yhteydessä ulkomailla oleviin vanhempiinsa.
Paluumatkalla suunnittelimme, että järjestäisimme romanialaisille lapsille keräyksen koulussamme, jos se heille sopii. Voisimme kerätä lapsille esim. pelejä ja muuta materiaalia, mitä voitaisiin käyttää iltapäivätoiminnassa. Keräykseen osallistuminen olisi vapaaehtoista ja sen voisi koordinoida esim. kotikoulutoimikunta. Suunnitelma toteutui ennen joulua ja lähetimme Romaniaan kolme isoa laatikkoa materiaaleja, joita voidaan käyttää iltapäivätoiminnassa. Matkaan lähti mm. urheiluvälineitä, palapelejä, värikyniä, englanninkielisiä lehtiä jne. Keräykseen osallistuivat lähinnä koulumme opettajat ja muu henkilökunta.
Muuta
Vapaa-aikana tutustuimme Barceloonaan. Kävimme mm. Tibidabo-vuorella, Park Güelissä, Sagrada Familiassa, keskustan ulkopuolella tapaksilla eri kaupunginosissa ohjaajamme Martan vinkkien perusteella, meren rannalla ja näimme viikon aikana paljon. Lauantai- päivän kurssiohjelma peruttiin, joten saatoimme viettää viimeisen kurssipäivän pyöräilemällä Barcolentalla ja nauttimalla kesäisestä säästä Välimeren rannalla.
Erasmus-matkamme Barcelonaan sattui historialliseen aikaan. Kun saavuimme Barcelonaan lauantaina, menimme Espanjaan. Kurssiviikon torstaina Katalonia itsehallintoalueen päällikkö Carles Puigdemont julisti Katalonian itsenäiseksi alueeksi eli olimmekin Kataloniassa. Pari tuntia julistuksen jälkeen Espanjan hallitus päätti kuitenkin ottaa Katalonian haltuunsa perustuslain pykälä 155:n mukaan. Pykälä tarkoittaa sitä, että valtio voi puuttua Katalonian itsehallintoon esim. jakamalla määräyksiä aluehallinnon viranomaisille. Kaupungissa oli levottomuuksia kurssiviikkomme aikana, mutta meitä neuvottiin, mihin meidän ei kannattanut iltaisin mennä. Toivottavasti Espanja ja Katalonia pystyvät sopimaan asioista neuvottelemalla ilman väkivaltaa.
Kurssiarviointia
Kurssi vastasi sen kuvausta aika hyvin. Ohjaajamme Marta Mandolini oli erittäin innostava ja hauska opettaja. Jäimme kaipaamaan vielä enemmän toiminnallisia harjoituksia. Teoriasisältöä oli ehkä liikaa suhteessa käytännön harjoituksiin. Kurssilaisten kielitaito vaihteli aika paljon. Parilla osallistujalla oli todella heikko englannin kielen taito, joten aina ei ollut helppoa saada selvää, mitä he tarkoittivat. Ohjaajamme kuitenkin tuntui aina saavan juonesta kiinni ja piti langat hyvin käsissään. Välillä turvauduimme muihinkin kieliin, kuten italiaan ja saksaan, jotta asiat tulivat selviksi. Reissun aikana innostuimme myös espanjan kielestä. Kurssilaisten kesken sovimme, että pidämme yhteyttä jatkossakin ja näin on tehtykin.
Jatkoa
Olemme kertoneet reissustamme koululla kollegoille mm. kahvipöytäkeskusteluissa, samoin tutuille kollegoille muissa kouluissa. Suunnittelemme myös, että keväällä järjestäisimme pedagogiset messut koulullamme, jolloin Erasmus-matkoilla käyneet opettajat voisivat kertoa kursseista vielä tarkemmin koko koulun väelle.
Viime keväänä koulussamme järjestettiin pedagogiset messut ensimmäisen kerran ja ne tuntuivat kiinnostava kaikkia opettajia. Meiltä löytyi (ja löytyy) omasta talosta monien alojen osaajia ja he kertoivat muille esim. hyviksi kokemistaan opetusmenetelmistä messutyyppisesti, eli opettajat saivat kiertää niillä pisteillä, mitkä itseä kiinnostivat.
Erasmus-matka avasi silmiä, mitkä asiat meillä omassa koulussa ovat hyvin ja mitä voisimme kehittää ja oppia muilta. Jatkossa aiomme hakea muillekin Erasmus-kursseille ja uuden hakemuksen teko on jo käynnissä.
Matkasta olemme tietysti kertoneet myös oppilaille heti reissulta saavuttuamme, mutta myös monta kertaa myöhemmin on voinut palata kurssilla opittuihin asioihin heidän kanssaan. Oppilaille olemme puhuneet mm. elinikäisestä oppimisesta. Monesti oppilaat ajattelevat, että sitten, kun koulut on käyty, ei tarvitse enää koskaan opetella mitään. Näinhän se ei tietenkään ole, vaan varsinkin koulumaailmassa tarvitaan koko ajan uuden omaksumista ja myös uuden hyväksymistä. Erasmus-kurssit avartavat näkökulmia moneen suuntaan.
Innovative Teaching methods
Ennakkoajatuksiani
Kun Haukiputaan koulussa laadittiin KA1-hakemusta tammikuussa 2017, koetin löytää laajasta kurssivalikoimasta sellaisen kurssin, josta olisi hyötyä omassa oppiaineessani, äidinkielessä ja kirjallisuudessa, mutta jota voisi soveltaa myös muihin oppiaineisiin ja käyttää monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.
Etsin kurssia, jossa olisi mm. vinkkejä väitteiden perustelemiseen, väittelytaidon pedagogiikkaa ja erilaisia työtapoja ongelmanratkaisuun. Toivoin saavani omaan ammatilliseen reppuuni opetusmenetelmiä, joiden avulla oppilaat voivat jäsentää omia ajatuksiaan ja sen jälkeen esittää niitä muillekin. Sosiaalisten tilanteiden harjoittelua tulisi samalla kuin vaivihkaa.
Valitsin IDECin Xylokastrossa Kreikassa järjestämän kurssin "Innovative Teaching Methods", jolla esitellään erilaisia opetusmenetelmiä, joita sen jälkeen harjoitellaan omista lähtökohdista ja omaa ammatillista työnkuvaa ajatellen.
Menetelmät olisivat seuraavat:
Projektipohjainen menetelmä (The project method)
Kenttätutkimus (The field study)
Väittely (Debate)
Yhteisökartta (Community mapping)
Aivoriihi (Brainstorming)
Teatteri opetuksessa (Theatre in education, EDU)
Roolipelit (Role play games)
Eettinen ongelma (The ethical dilemma)
Käsitekartta (Mind mapping)
Kurssin sisältö vaikutti osittain tutulta, mutta ajattelin, että on hyvä treenata vanhoja tuttujakin menetelmiä, koska niistä voi löytää jotain uutta.
"Innovative Teaching methods" -kurssilla
Viiden päivän mittainen kurssi järjestettiin Xylokastrossa Kreikassa. Xylokastron pieni kaupunki sijaitsee Ateenasta n. 150 km länteen Korinthinlahden rannalla. Kaupungista parisen kilometria itään on Sykia, jossa sijaitsi kurssipaikkamme Daphne's Club Hotel Apartments. Ateenan lentokentältä pääsi sujuvasti junalla Kiatoon, lähelle kurssipaikkaa. Pieni kurssipaikka, alle 100 m merenrannasta, antoi ihanat olosuhteet keskittyä itse kurssiin ja kurssilaisten kanssa olemiseen, koska muita aktiviteetteja ei kävelyn, pyöräilyn, uimisen ja hyvän ruoan lisäksi ollut. Majoituin samassa paikassa.
Kurssin vetäjänä oli kokenut walesilainen, Kreikassa pitkään asunut, kouluttaja Jean Glover, jolla on yli 15 vuoden kokemus mm. erilaisista oppimiseen liittyvistä työpajoista. Hän on kouluttanut ympäri Eurooppaa ja Etelä-Afrikassa. Koko kurssin ajan kouluttautumisessamme korostuivat vetäjän tärkeinä pitämät asiat: innostus ja huumori.
Kurssilaisia oli yhteensä kahdeksan: yksi Slovakiasta, Ranskasta ja Puolasta, kaksi Suomesta ja kolme Portugalista. Kaikki olivat opettajia ja tulivat erilaisista kouluista: osa oli luokanopettajia, osa aineenopettajia. Alla olevassa kuvassa näkyy lisäksi kurssipaikan omistaja Daphne, IDECin koordinaattori ja retkioppaamme.
Kurssi alkoi keskusteluilla siitä, kuinka oppiminen olisi sellaista, että se olisi mielekästä ja tuntuisi oppilaastakin hyödylliseltä. Gloverin mielestä oppimishäiriöt syntyvät, kun 1) oppilaat kyllästyvät, 2) kun ei ole kunnon rajoja ja 3) kun pitää olla hiljaa. Oppilaan motivointi oppimiseen oli kaiken a ja o, kun perehdyimme eri menetelmiin. Glover sanoikin, ettei kukaan halua vain istua ja kuunnella tunneilla, vaan pitää päästä tekemään, kokemaan ja jakamaan. Jos joku on sitä mieltä, että jokin asia ei toimi, pitää kysyä, miksei. Ei siis sanota "kyllä, mutta", vaan sen sijaan "kyllä, miten?". - Aina löytyy tapa, jolla ihmisen saa kiinnostumaan asiasta, sanoi Glover.
Jokaisena kurssipäivänä vetäjämme esitteli meille pari metodia. Ensin perehdyimme kunkin metodin teoriaan, minkä jälkeen harjoittelimme. Teoria yhdistettyinä käytännön harjoituksiin antoi luottamusta eri menetelmien toimivuuteen. Jokin menetelmä tuntui ennen kurssia jotenkin kuluneelta, esimerkiksi käsitekartta, mutta kurssilla sai uusia näkökulmia ja intoa kokeilla menetelmiä uudessa yhteydessä. Yhdestäkään menetelmästä en viiden päivän kurssin jälkeen epäillyt, etteikö se olisi käyttökelpoinen, päinvastoin. Sana "innovatiivisuus" oli kurssin nimessä onnistunut.
Pieni ja viihtyisä kurssitila teki opiskelusta intensiivistä ja keskustelullista. Opimme samalla paljon toistemme kouluista ja käytänteistä. Keskustelussa tuli esiin myös se, että Suomessa opettajat ovat sitoutuneita opetussuunnitelmaan, mutta vapaita toteuttamaan sitä haluamallaan tavalla. Meihin luotetaan, eikä meitä esim. pisteytetä niin, että joku saa pisteiden perusteella parempaa palkkaa tai pääsee eläkkeelle aiemmin. Oheisessa kuvassa draamaopettaja Evangelina kertoi eräästä projektista, jonka hän oli tehnyt yli 50 oppilaan kokoisen ryhmän kanssa. Oppilaat olivat 10-vuotiaita.
Projektipohjaisesta menetelmästä tarkemmin
Kerron hieman tarkemmin ideoista käyttää opetuksessa ns. projektipohjaista menetelmää (project study), joka mielestäni soveltuu hyvin uuden opetussuunnitelman monialaisten oppimiskokonaisuuksien käsittelyyn. Kyseessä ei ole sellaisen projektin tekeminen, jossa opettaja ensin opettaa, mitä on tarkoitus tehdä, ja oppilaat sitten tekevät annettujen ohjeiden mukaan.
Esimerkkitehtävä: Mitä minä itse voin ja koko yhteisö voisi tehdä koulun piha-alueen kasvillisuuden / puutarhan viihtyisyyden eteen?
1. Yhteys tosimaailmaan / oppilaiden omaan maailmaan
voi vierailla muiden koulujen pihoilla paikan päällä tai virtuaalisesti
haastatellaan puutarhaa harrastavia, puutarhureita tai maanviljelijöitä
2. Oppimisen ydin (opettajat miettivät yhdessä, mitä asioita on tavoitteena oppia)
luokka-aste / luokka-asteet
opetussuunnitelman osa-alue (esim. kasvien kasvaminen, vuodenaikojen merkitys, ilmastotyyppi, maaperän tutkiminen, orgaanisuus / kemialliset lannoitteet, puutarhan kulujen kartoittaminen (esim. työvoima, kastelu ja taimien saatavuus ja hinnat)
muut oppisisällöt, mm. keskustelemisen taidot ja haastattelutekniikka (viranomaisten tai ammattilaisten kanssa), tulosten esittely ja siihen valmistautuminen (esim. kutsun lähettäminen esittelytilaisuuteen), valokuvaaminen, kartat, tiedonhakutaidot
3. Strukturoitu yhteistoiminta, josta sovitaan yhdessä opettajien ja oppilaiden kanssa
tulosten jakaminen koko yhteisölle (koko koulu tai laajempi yleisö)
koululle kutsutaan kaikki, jotka olivat auttamassa työn eri vaiheissa
kiitoskirjeen kirjoittaminen esim. haastatelluille
kirjaston käyttö ja tiedonhaku
internet vasta viimeisenä tiedon lähteenä, koska se voi olla joskus liian helppo tapa
käytöstavat ja aikataulu
palautteen antaminen
4. Oppilaslähtöisyys
oppilaat miettivät oman ryhmänsä vahvuuksia ja sopivat työtehtävistä sen mukaan
pieniä vastuutehtäviä jokaiselle
5. Monipuolinen arviointi
arviointia eri vaiheissa, jotta ryhmä voi tehdä "korjausliikkeitä"
"feed forward" eli miten voimme tehdä tästä eteenpäin / ensi kerralla paremmin
opettaja antaa palautteen kysymyksenä (Miten sinulla omasta mielestäsi meni?)
Palautetta annetaan ja saadaan pitkin prosessia. Palautteen antaminen työn tekemisen keskivaiheilla on hyödyllisempää kuin lopussa. Opettaja myös rohkaisee oppilaita pitämään säännöllisesti "tarkastushetkiä", jolloin käydään läpi, mitä on saatu aikaan, mitä vielä kannattaisi tehdä ja miten mahdolliset ongelmat voivat ratkaista ajoissa. Välillä voidaan arvioida mm. ryhmätyön ja työnjaon onnistumista ja tehdä niihin muutoksia.
Loppupalautteessa on tärkeää pitää yllä positiivista ajattelua: miten voimme olla ensi kerralla parempia. Huomio on siinä, missä onnistuttiin. Opettajan tehtävä on huolehtia, ettei kritisoida henkilöitä - ei itseä eikä muita. Opettaja voi antaa oppilaalle henkilökohtaisenkin palautteen kysymällä oppilaalta itseltään, mikä hänen mielestään sujui hyvin ja mitä voisi tehdä seuraavalla kerralla toisin. Opettaja ei arvioi oppilaita heidän kuultensa, mutta toki voi tehdä itselleen muistiinpanoja työn tekemisen eri vaiheissa.
Omat tuotokset esitellään lopuksi muille. Tuotoksia voivat olla esim. raportit, taideteokset, julisteet, nettisivut, näytelmät... mitä ikinä ryhmä päättää. Etukäteen mietitään, kenelle (oma tai jokin toinen luokka, koko koulu, vanhemmat, laajempi yhteisö) sekä miten ja missä (koulun teemapäivänä, inforuudussa, julisteena) tuotokset esitellään. Esittelyn jälkeen annetaan vielä palautetta oman ryhmän kesken, esim. keskustelemalla koko prosessin kulusta ja lopputuotoksen esittelyn onnistumisesta.
Retket
Kävimme kahtena päivänä kurssituntien jälkeen yhteisillä, mutta vapaaehtoisilla retkillä. Meille esiteltiin neljä vaihtoehtoa, joista valitsimme kaksi: antiikin Korinttiin tutustumisen sekä käymisen pienessä Kalavritan vuoristokylässä.
Korintti on ollut antiikin aikaan yksi Kreikan merkittävimpiä kapunkivaltioita ja kauppakaupunkeja. Tutustuimme arkeologiseen alueeseen, jossa toimii nykyisin Antiikin Korintin arkeologinen museo.
Teimme tämän vierailun kahdella taksilla, jotka majapaikkamme Daphne järjesti.
Toisella retkellämme suuntasimme Kalavritan kylään. Matkalla pysähdyimme Mega Spileon ortodoksiluostarissa, jossa ystävällinen munkki vastaanotti meidät.
Luostari on rakennettu 362 eaa. kallion kylkeen, ja monien tuhojen ja tulipalojen jälkeen rakennettu nykyiseen asuunsa 1930-luvulla Toisen maailmansodan aikana saksalaiset natsit tosin tekivät tuhojaan ja surmasivat ne luostarin munkit, jotka eivät ehtineet paeta luoliin.
Teologiaa opiskellut kuskimme Niko lauloi luostarin pikkukirkossa meille, ja pääsimme tutustumaan luolaan.
Kalavrita on pieni vuoristokylä Patraksen satamakaupungin lähellä. Kävin tutustumassa pieneen museoon (Municipal Museum of the Holocaust of Kalavryta), jossa kerrottiin pienen kylän tragediasta toisen maailmansodan aikana v. 1943. Saksalaiset natsit sytyttivät palamaan koulun, jossa oli sisällä naisia ja lapsia, ja surmasivat kaikki kylän yli 13-vuotiaat pojat ja miehet, yhteensä n. 700. Vain 13 miestä selviytyi. Tunteet nousivat pintaan, ja juttelin parin kurssikaverin kanssa ajatuksistamme pitkään.
Lähdimme kylästä pienellä vuoristojunalla alas laaksoon Diakofton kylään. Rata on rakennettu jo v. 1891 ja on nykyisin käytössä turistinähtävyytenä. Vuoristojuna kulki 22 kilometriä hitaasti vuoren rinteitä mukaillen ja kallioihin hakattujen aukkojen läpi. Hieno kokemus.
Ajatuksia viiden päivän kurssin jälkeen
Kurssin jälkeen tuntui siltä, että jokainen metodi on sovellettavissa omaan työhöni. Jotta opitut ja koetut asiat eivät jää vain kurssiviikolle, pitää ottaa riskejä pelkäämättä ja luottavaisin mielin ne käyttöön.
Kokosin puolalaisen ja slovakialaisen kurssikaverini kanssa ihan kurssin lopuksi ajatuksiamme kurssikokonaisuudesta käsitekartaksi. Ehkä tuotoksemme ei aukene kunnolla, mutta ympäröivät sanat kertovat, millaisina me kolme kurssilaista eri opetusmenetelmät koimme ja millaisia ajatuksia meillä oli niiden toteuttamisesta omassa koulussa.
Sain kurssilta juuri niitä asioita, joita lähdin hakemaan: uusia oppilaslähtöisiä opetusmenetelmiä, joita voin hyödyntää itse, mutta joita voin jakaa kollegoille. Monipuolista antia ei voi lyhyessä blogissa jakaa, mutta esimerkiksi väittelytaitoihin ja eettisten ongelmien käsittelyyn tuli monta toteutettavaa keinoa kokeiltavaksi. Sain mapillisen materiaalia eri opetusmenetelmistä ja olen suomentanut niistä itselleni tarkahkon koosteen, jota voin hyödyntää myöhemmin.
Kurssilaisten kesken on tarkoituksena jakaa myöhemmin niitä opetuskokemuksia, joissa on hyödynnetty kurssin antia. Yhteydenpito on kurssin jälkeen jatkunut mm. facebookin ja sähköpostin välityksellä. Lisäksi olen mukana kurssijärjestäjä IDECin facebook-ryhmässä, jossa jaetaan monenlaisia pedagogisia vinkkejä opetukseen. Toisen suomalaisen kurssilaisen kanssa aiomme tavata.
Suosittelen lämpimästi kansainvälisiä kokemuksia kaikille opettajille! Rohkeasti mukaan vaan. Minä sain ikimuistoisia kokemuksia, englannin kielen taitoni vahvistuivat ja sain uusia ystäviä muualta Euroopasta.
Language and Practical Methodology: Creativity in the Classroom
Two of our language teachers attended a one-week course for European teachers of English in Belfast. The course took place July 1st - July 9th 2017 and it was organized by I.S.P. (International Study Programmes). The full name of the course was "Language and Practical Methodology: Creativity in the Classroom". It was meant especially for teachers of English at primary level.
We had the workshop on teaching English as a foreign language and our own language training in the mornings and in the afternoons. Training was both intensive and intense, but we accomplished a lot during the week. The workshops focused on speaking skills, but covered others aspects as well. As regards the new national curriculum in Finland, we got a lot ideas for multimodality, for example (see below for an idea on using videos).
Apart from language training there were also cultural studies which included a field-trip to the Giant's Causeway and Antrim Coast, a lecture on Irish history, culture and traditions as well as several educational visits (e.g. the Northern Ireland Assembly, Ulster Museum, City Hall). There was a strong focus on the history of Northern Ireland. In terms of global citizenship, the course was a good reminder on the complexity of understanding current political and social issues in their historical context. For example, to an outsider "the Troubles" of Northern Ireland may be overtly marked by religion and the opposition of Catholic and Protestant faith, which is actually quite far from the core of the conflict.
We had host family accommodation, which also enriched the cultural experience. Staying in the same family allowed us to continue discussing the ideas that occurred during classes and to get to know each other much better. Going on a course like this would be a very effective way of building team spirit and co-operation for teachers responsible for the same grade or subject at any school. In terms of free time, we would recommend getting out into the beautiful nature of the island. We hiked on Cave Hill and Black Mountain and enjoyed it thoroughly. The National Trust website is a good place to start exploring and a handy classroom aid.
Pirkko's Mobility Experience
The reasons I wanted to go on this course especially were two-fold: 1. I had never been to Northern Ireland/ the North of Ireland and 2. I wanted to have some language training myself. Besides, the course dates suited my other summer plans.
I learned a lot both professionally (methods and my own language skills) and culturally (Northern Ireland, especially Belfast). The course was well-organized and our three teachers were excellent. The only minus in my opinion was the number of course members: there were just three of us! Therefore, I didn't really "expand my professional network" as the term goes. Yet, due to the small group it was easy to reschedule some events in the timetable.
I am going to start my term in August by showing the pupils three pictures of my summer holiday. The pupils are supposed to ask me yes/no questions to find out where (in what countries) the pictures were taken. We did a similar activity during the course. Whether and how much I am going to use other course material in my teaching remains to be seen.
It was worth spending a week of my holiday working. I can recommend it to anybody if a course is as good as ours was.
Aili's thoughts on the course
I had four main reasons for choosing this course. I wanted to refresh my English skills and update my knowledge of language teaching methods, especially for teaching children at beginner level. I also expected to gain more insight into Ireland and Irish culture. Getting into contact with teachers from other countries and thus creating more future opportunities for internationalisation and authentic language usage within the classroom is also a goal of our Erasmus- project.
After arriving in Belfast, I realized how little I actually knew about Northern Ireland. It is both English and Irish, but also has features that are distinct from both "big brothers". I was a bit surprised that the division of Unionists and Nationalists is still so strong. Some locals said that having been without a local government for some months and the Brexit looming ahead is bringing it up more than for quite some time. I did not gain much insight into Irish culture, but am now much more aware of the history and culture of Northern Ireland.
It had a been while since I was told what and how to study, so it was enlightening to be again in the position of a student. Peer learning and studying together calls for social skills in all subjects, but especially in modern language learning, and it isn’t always easy or pleasant for the learner. As teachers, we should pay enough attention and time for communication and social skills. For any teacher it is probably difficult yet crucial to share the responsibility of learning, not to take over the leading role too much, but to sit back and let the students do the talking. Perhaps I will also pay more attention to giving positive feedback, since it felt so nice to receive some myself.
Like Pirkko said, having only three participants doesn't allow much for future collaboration. But at least I now have a good contact in France, and also a colleague just around the corner ready for co-operation. I was perhaps expecting more exercises suited for early learning, so more games etc. is an area for future training. Then again, a lot of the exercises we did can be modified for younger pupils. Two examples are described below.
Using videos to prompt speaking
Find a video with an interesting story. Pre-teach vocabulary as necessary, but don't give away too much of the content. You could also provide your students with phrases such as "I can see..." or "There is a..." and perhaps for the older students a reminder of the present continuous. Turn off sound and subtitles. Have your students take turns in giving a commentary on the video. Only the commentator should see the video. After each commentary, ask the listeners what they can remember. When you are finished, watch and discuss the original video. Once this method is familiar, you can also divide the class into smaller groups, each working with one tablet.
Birthday scene for grade 5 (Yippee 5, text 3) - reading skills, vocabulary, syntax awareness, co-operation
Setting up the scene: have your pupils discuss their most memorable or ideal birthday experience (in native or target language, can also be a choice)
Make a shopping list for a birthday party, for example 5-10 items. Students can work individually, in pairs or small groups. They make their own list, trying to guess what you put on yours. For each matching item, they get a point.
You can use the text as a gap fill exercise, or replace certain key vocabulary with nonsense words.
1) Give your pupils a zest question to answer after one reading of the text.
eg. What does Hannah think about her party?
2) Proceed to scanning, reread the text and discuss it.
3) Details. Gap fill or “correcting” the nonsense words. Are they verbs, nouns or adjectives (V, N, A)? Discuss in pairs or groups. (for an easier version, you could at this point give a multiple-choice version for pupils who struggle with English)
4) Rewrite in groups.
5) Listen to the text. Did you end up with a similar version or something completely different?
6) Homework for different levels:
- write the missing words and their translations into your notebook
- write about Hannah’s party, leave out the dialogue
- write your own story about a birthday party, include the missing words
Sing Happy birthday, watch a funny birthday scene from a movie or do something else you will all enjoy at the end of the lesson.
Creative Teaching in the Secondary and Adult English Language Classroom
Osallistuin Lake School of Englishin järjestämälle "Creative Teaching in the Secondary and Adult English Language Classroom" -kurssille 5.-16.6.2017.
Maanantaina heti saapumiseni jälkeen kävimme Oxford Spires Academy –koulussa 11-19 -vuotiaille. Oxford Spires Academy on yksityiskoulu joka on avattu 2011. Yksityiskoulu ei tarkoita lukukausimaksuja oppilaille vaan koulu ottaa oppilaansa lähialueelta, hieman samaan tapaan kuin useimmat yksityiskoulut Suomessa, esim. Oulunkylän koulu Helsingissä. Koulun opettajakunnasta noin puolet oli miehiä ja puolet naisia. Yksityiskoulujen tuloksellisuutta seurataan usein eri mittarein mikä tuli esille myös rehtorin alkuesittelyssä jossa korostettiin erilaisia saatuja palkintoja ja ranking -sijoja.
Mielenkiintoisin piirre koulussa oli voimakas panostus oppilaiden yhteishenkeen. Koulu on jaettu neljään ”Houseen” (osakuntaan?) joilla on oma nimensä, omat pienet perinteensä ja esimerkiksi omat teatteriesityksensä. Kun koko koulu kokoontuu auditorioon tulee kukin osakunta saliin omalla tavallaan. Kussakin osakunnassa on kaiken ikäisiä oppilaita ja vanhemmat oppilaat toimivat nuorempien tutoreina. Osakunnan oppilasjohto valitaan vaalein, toki opettajakunnan kantojen läpikäymisen jälkeen ennen ehdokasasettelua.
Yhteishenkeen ja yhteisöllisyyteen panostettiin myös luokanvalvojan tunneilla. Kunkin koulupäivän aikana on yksi luokanvalvojan tunti jonka eri luokanvalvojat käyttävät eri tavoin – joskus opiskelutekniikan kehittämiseen, joskus luokan yhteishengen rakentamiseen ym.
Koulurakennus itsessään oli avara ja moderni, tosin ilmanvaihtoa ei koulussa tuntunut olevan mitä korosti luokkatilojen ja käytävien ahtaus. Aineluokat olivat samanlaisia kuin suomalaisessakin koulussa – vaikkapa historian luokassa suurin ero suomalaiseen luokkatilaan oli seinän julisteiden eri kieli.
Kouluvierailu oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä niitä useampiakin, ehkäpä samaan kouluun tutustuen eri aspekteihin. Etenkin mainitsemani yhteishengen rakennus kuulosti minun korviini mielenkiintoiselta ja suomalaisesta koulujärjestelmästä eroavalta. Näin jälkikäteen mieleeni on myös tullut, että olisi ollut mukavaa vertailla systemaattisesti eri kurssilaisten koulujärjestelmien vahvuuksia, erikoisuuksia ja kehittämiskohteita.
http://www.oxfordspiresacademy.org/
Tiistaina olivat omalta osaltani vuorossa ensimmäiset oppitunnit. Kurssin opettajamme, Siain Texel, oli kokenut, innostava, selkeä ja huumorintajuinen opettaja. Kurssimateriaali oli korkeatasoista ja tyhjäkäyntiä ei ollut. Opetusmenetelmä oli selkeän opettajajohtoinen ja noudatti tarkkaa ohjelmaa, mikä toisaalta heterogeenisissä ryhmissä lienee oikein sopiva opetustapa. Itselleni parhaiten mieleen jäi erilaisten kuvien käyttö keskustelun ruokkimiseen sekä tarinallistaminen.
Ryhmässämme oli lisäkseni kolme puolalaista, yksi tsekkiläinen, yksi ranskalainen ja yksi turkkilainen opiskelija. Turkkilainen oli juuri valmistunut opettajaksi, meillä muilla oli useampia vuosia työkokemusta. Itse olin ainoa suomalainen ja ainoa mies, joten ympäristö oli kaunis. Ryhmämme keskuudessa oli hyvä henki ja kävimme yhdessä lähes joka ilta pubissa, sillä opettajamme määräsi meille läksyksi päivittäisen pubikäynnin. Toivottavasti syntyneitä henkilösuhteita voi käyttää hyödyksi vaikkapa Erasmus+ projektissa tulevaisuudessa.
Tiistaina vuorossa oli vierailu Oxfordin yliopiston Christ Church Collegessa. Oxfordin yliopisto jakautuu useisiin poikkitieteellisiin collegeihin, ehkäpä osakunta voisi olla lähin suomennus. Kukin opiskelija kuuluu collegeen jossa on opiskelijoita kaikilta eri tieteenaloilta. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua collegen tiloissa ja syödä siellä. Jokaisella opiskelijalla on kerran viikossa tunnin ajan henkilökohtaista tutor-opetusta oman tieteenalansa opetushenkilökunnalta.
Kaikki tämä vaatii toki valtavasti rahallisia resursseja jotka perustuvat pitkälti siihen, että yliopistolle aikoinaan annetun maaomaisuuden arvo on vuosisatojen kuluessa kasvanut valtavasti ja toisaalta menestys on ruokkinut menestystä useiden rikkaiden alumnien lahjoittaessa rahaa yliopistolle.
Christ Church College henki historiaa ja näytti jotenkin tutulta – eipä ihme, sillä Harry Potter –elokuvasarjan ja monien muiden elokuvien kohtauksia on kuvattu siellä.
Perjantai-iltapäivänä ohjelmassa oli tutustuminen Blenheimin palatsiin Oxfordin lähistöllä. Palatsin rakentaja oli kuuluisa brittiläinen sotapäällikkö Marlborough ja samaisessa rakennuksessa oli syntynyt myös Winston Churchill.
Lauantaina kävin omatoimisesti Portsmouthissa National Museum of the Royal Navyssa ihailemassa menneiden aikojen laivoja. Kävin vuokra-autolla ja matkalla en tappanut ketään, mikä lienee katsottava menestykseksi. Sunnuntaina kävin pyöräretkellä lähiympäristössä vehreällä maaseudulla. Mainittakoon että vieraan kielen puhuminen ilmeisesti väsyttää – nukuin lauantaista sunnuntaihin 14 tunnin yöunet.
Tiistaina kävin vierailulla BMW:n Oxfordin tehtaalla, missä valmistetaan Mini-henkilöautoja. Vanha Minihän on tunnettu Suomessa mm. Timo Mäkisen ralliautona. Vierailu robotisoidussa oli vaikuttava kokemus. Jokainen Mini on erilainen ja valmistetaan tilauksesta. Samalta linjastolla valmistetaan kaikki Minit. Tuotantoprosessin alkuvaiheessa ihmistyövoiman osuus on mitätön robottien hoitaessa korin kokoamisen. Ihmistyövoiman osuus lisääntyy viimeistely- ja laaduntarkistusvaiheessa,
Samalla automatisointi muistutti myös työpaikkakadosta. 1960-luvulla tehtaalla työskenteli 28 000 työntekijää, nyt 4000. Seuraavan sukupolven ”co-bot” robotit pystyvät korvaamaan tehokkaammin ihmistyöntekijöitä sillä niiden liikkumista ei tarvitse rajoittaa häkkeihin, joten työpaikkakato jatkuu edelleen. Tehtaan työpaikat ovat erittäin haluttuja ja tehtäviin kouluttaudutaan oppisopimuksella, käytännössä kunhan toisen asteen koulutus on suoritettu.
Keskiviikkona kävimme tutustumassa Oxfordin yliopiston New Collegeen, joka on uusi sillä se on rakennettu 1300-luvulla. Tuollakin jokaisessa asiassa näkyivät perinteet ja niiden ylläpito. Britanniassa onnistutaan jotenkin sietämään aikaväli, jolloin joku asia on vanhentunut ennen kuin siitä tulee nostalginen – näin syntyy perinteitä jotka saattavat kestää vuosisatoja.
Majoituin kielikoulun järjestämään kotimajoitukseen sillä edullisia hotelleja ei ollut jäljellä. Kotimajoitus osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Majoittajapariskunta, eläköitynyt kellloseppämies ja eläkeikää lähentelevä NHS:n hallintosihteeri olivat erittäin ystävällisiä ja käyttivät meitä mm. paikallisessa kirkossa ja kylänsä pubissa. Heiltä sai myös oivia vinkkejä paikallisiin nähtävyyksiin. Vaikutti siltä, että majoittaminen oli heille lisätienestien lisäksi elämäntapa. Samassa perheessä oli majoitettuna myös tsekkiläinen osanottaja.
Detaljina mainittakoon, että ainakin omalta osaltani polkupyörän vuokraaminen oli erittäin toimiva ratkaisu. Se oli nopeampi ja joustavampi kuin linja-autoliikenne ruuhkassa ja mahdollisti erilaiset reitit idyllisen Isis-joen (!) varrella.
Kokonaisuutena kurssi oli hyödyllinen, laadukas, mielenkiintoinen ja hauska. Suosittelen varauksetta kurssinjärjestäjää kenelle tahansa. Jouduin ilmoittautumaan kurssille varsin pikaisella aikataululla, tästä huolimatta järjestelyt kurssinjärjestäjän puolesta hoituivat mainiosti. Mikäli joskus tulevaisuudessa pääsen Erasmus+ -kurssille käytän paljon aikaa kurssinjärjestäjän taustojen ja kotisivujen tutkimiseen.
https://www.englishinoxford.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti